perjantai 30. joulukuuta 2016

Mistä on kysymys?

Helsingin Lehtisaaressa asumiskustannukset ovat nousemassa tuntuvasti, kun Vantaan ja Helsingin seurakuntayhtymät aikovat moninkertaistaa tontinvuokransa. Seurakuntayhtymät omistavat lahjoitusten seurauksena valtaosan maasta noin 1200:n asukkaan Lehtisaaressa. Lehtisaarelaiset ovat tavallisia helsinkiläisiä ihmisiä, joista suurin osa asuu 60-luvun kerrostaloissa. 

Seurakunnan vaatima vuokrataso nostaisi asumiskustannukset monen asukkaan kannalta käytännössä mahdottomalle tasolle. Monessa taloyhtiössä on mietitty, voisiko taloyhtiön vuokraaman tontin lunastaa, jotta asukkaat pääsisivät pois epätoivoisesta tilanteesta. Nykyisellä korkotasolla lainan ottaminen pitäisi kalleudestaan huolimatta asumiskustannukset edes jokseenkin järkevällä tasolla. Tontin lunastus estäisi asuntojen arvon romahtamisen ja mahdollistaisi alueen kehittämisen. Ihmiset, joille asuminen kävisi tässäkin ratkaisussa liian kalliiksi, voisivat myydä asuntonsa kohtuulliseen hintaan, eivätkä menettäisi suurta osaa asuntonsa arvosta.

Asukkaat ovat toivoneet neuvotteluita reilumman yhteisen ratkaisun löytämiseksi. Mahdollisuutta siihen ei ole tarjottu, vaan sopimuksen ehdot on saneltu yksipuolisesti ja päätetty vuokralaisia kuulematta. Asukkaat eivät vastusta maanvuokran korotuksia, mutta yhtymän havittelema tuotto on korkeampi kuin kukaan osasi ennakoida. Se yilttää reippaasti kaupungin maanvuokran ehdot, eikä sisällä lunastuspykälää, vastoin käytäntöä. Seurakuntayhtymien ehdotus korottaa tontinvuokria viisin- ja jopa kymmenkertaiselle tasolle. Lehtisaarelaiset eivät ole naapureidensa kaski- ja kuusisaarelaisten tavoin erityisen rikkaita, vaan tavallisia työssäkäyviä, työttömiä, eläkeläisiä, perheellisiä ja yksinasuvia.  Ehdotus on monelle täysin kestämätön. Ihmetystä tilanteessa herättää seurakuntien haluttomuus käydä keskustelua asukkaiden kanssa. 

Seurakuntayhtymän kiinteistöjohto ei ole esittänyt halukkuutta keskusteluun, vaikka se onkin halunnut ulos niin viestiä. Asukkaat itse ovat järjestäneet keskustelutilaisuuden ja lähestyneet seurakunnan luottamushenkilöitä. Taloyhtiöt ovat lukeneet asioiden etenemisestä lehdistä; heitä ei ole informoitu, saati kutsuttu neuvottelupöytään.


Nykyisessä taloustilanteessa mikään taho ei takaa samanlaisia tuottoja kuin mitä yhtymät tavoittelevat. Asukkaille tilanne on kiristävä, sillä ehdotus ei sisällä vaihtoehtoja. Suurelle osalle asukkaista oma koti on ainoa maallinen omaisuus, jonka arvo kirkon asuntopolitiikan seurauksena romahtaa.

                                                                      •∞•